Vastustin pitkään TikTokin lataamista, sillä tiesin sen vielä varastavan vapaa-aikani. Aika kuitenkin koitti, jolloin minunkin puhelimesta tuo kii(sta)nalainen sovellus löytyi. Puolustuksekseni voin sanoa, että aikeeni olivat hyvät, sillä latasin sen sillä ajatuksella, että voin alkaa tuottamaan sinne reissuiltani sisältöä. Se tosiaan oli kaunis ajatus, mutta puoli vuotta myöhemmin minulla oli julkaistuna yksi video ja tallennettuna satoja toisten videota. Hups. Annan itselleni armoa asian suhteen, sillä tällaiset short-form eli lyhyt(muotoiset) videot ovat äärettömän koukuttavia.
Lyhytvideot pilaavat aivomme
Lyhytvideot, jotka ovat rantautuneet TikTokin lisäksi myös ainakin Instagramiin (Reels) ja YouTubeen (Shorts), ovat yleensä alle minuutin mittaisia nopeatempoisia videoita. Lyhyen konseptinsa vuoksi niiden käsittelemät aiheet on esitetty hyvin tiiviisti eli niiden katsomisesta on tehty erittäin vaivatonta. Videoiden selailusta on myös tehty mahdollisimman helppoa, sillä seuraavaan algoritmin sinulle valitsemaan videoon pääsee yhdellä sipaisulla. Tällä lailla kun lyhyitä videoita katsoo toinen toisensa perään aivot tottuvat hyppimään asiasta toiseen.
Ylen artikkelissa aivotutkija Mona Moisala kertoo kuinka aivot muovautuvat sen mukaan miten niitä käyttää. Siksi nykyään puhutaankin niin sanotuista TikTok-aivoista. Vaikka kuvittelemme rentoutuvamme koulu- tai työpäivän jälkeen katselemalla näitä videoita, saavat aivomme levon sijaan itseasiassa ärsyketulvan ja jatkuvaa stimulointia. Onko siis ihmekään, että keskittymiskyky heikentyy, jos aivot eivät saa tarvitsemaansa lepoa, vaan niitä altistetaan jatkuvasti uudelle tiedolle ja ärsykkeille?
Lyhytvideoiden koukuttavuus perustuu myös niistä saatavaan välittömään palkintoon (instant gratification), jota aivojen mielihyväkeskukset kaipaavat. Moisala korjaa tuossa artikkelin videossa yleistä käsitystä siitä millainen rooli dopamiinilla eli mielihyvähormonilla asiassa on. Hänen mukaan lyhytvideoita katsellessa saadaan tasaisen ennustettavaan tahtiin mielihyvää, jolloin dopamiinijärjestelmä menettää mielenkiintonsa. Aivot siis turtuvat jatkuvan miellyttävään videovirtaan. Sen sijaan dopamiinia erittyy purkauksen omaisesti silloin, kun aivot saavat jonkin yllättävän palkinnon. Tällainen dopamiiniryöppy sitten taas ylläpitää addiktiota.
Tunnistan itsessäni tällaisen dopamiiniryöpyn tavoittelun, sillä monesti ennen nukkumaan menoa TikTokia selatessani lupasin itselleni, että saan katsoa vielä viisi videota, sitten alan nukkumaan. Kun viisi videota oli mennyt, mutta ne eivät olleet aivan täyttäneet odotustani, jatkoin lupaustani, että no sitten kun tulee yksi hyvä video, sitten voin laittaa puhelimen pois.
Epärealistista ja materialistista sisältöä
Yritin perustella itselleni, ettei minun kannattaisi luopua TikTokista kokonaan, sillä se on mahtava inspiraation lähde. Sieltä saa hyviä ideoita ja suosituksia muun muassa treenaamiseen, resepteihin, hyvinvointiin ja kosmetiikkaan. Siitä huolimatta inspiroivatkin videot voivat kuitenkin saada tuntemaan olonsa riittämättömäksi tai kaipaamaan uusia tuotteita, joita ei ennen edes tiennyt tarvitsevansa.
TikTokissa nousi jossain kohtaan suosioon tällaiset hyvin tyydyttäviltä näyttävät restock-videot, joissa täytetään esimerkiksi täydellisesti järjestetty jääkaappi uusilla tuotteilla tai tehdään kauniita jääpaloja glittereineen kaikkineen kahdellakymmenellä erilaisella muotilla eri tarkoituksiin. TikTok sai jopa minut hetkeksi ajattelemaan, että minäkin tarvitsen pakastimen täyteen kivan muotoisia ja eri makuisia jääpaloja. Mutta enhän edes käytä jääpaloja! Tällainen sisältö siis kannustaa ihmisiä materialismin ihannointiin ja ylikuluttamiseen. Todellisuudessa monet tämän tyyliset influensserit, joiden sisältö painottuu jatkuvaan kuluttamiseen, eivät elä kuten he videoillaan esittelevät, vaan he tekevät sisältöä ihan työkseen saadaakseen katsojat ostamaan heidän linkeillään videoissa nähtyjä tuotteita.
Täytyy myös mainita, että minua alkoi aivan huvittamaan miten samalla kaavalla influensserit tekevät videoitaan. En varmasti ole ainut, joka on törmännyt sellaisiin videoihin, joissa tuotteita esitellään naputtelemalla niitä pitkillä kynsillä hihat sormiin asti vedettyinä samalla puhuen luonnottoman rauhallisella äänellä. Ja kun tarpeeksi monta kertaa näkee aamurutiinivideoita, jotka alkavat sillä, että ”juuri herätään” ja siitä siirrytään sängynpetaukseen ja kahvinkeittoon, alkaa pakostakin miettimään miten lavastettuja tällaiset videot ovat.
Lyhytvideoista luopuminen ei ollut helppoa. Poistin TikTokin, mutta pian huomasin, että olin salakavalasti täyttänyt tyhjiön YouTube Shortseilla. Oikein ojasta allikkoon, mutta ehkä tämä oli tarvittava askel kohta lyhytvideotonta elämää. Lähipiirissäni oli onneksi ihmisiä, jotka kannustivat lopettamaan videoiden katselun ja huomauttivat niiden vaaroista. Sitten tein päätöksen, etten enää avaa Shorts-osiota, vaikka minulla edelleen YouTuben sovellus puhelimesta löytyy. Ja tämä päätös on yllätyksekseni pitänyt. En enää pysy trendeissä mukana, mutta se on ihan ok.
Minkälaisin keinoin sinä olet päässyt eroon TikTokista vai tuntuuko siitä luopuminen lähes mahdottomalta?
