Ihminen altistuu mikromuoveille päivittäin ruuan, veden, hengityksen ja ihokontaktin kautta. Altistusta on mahdotonta täysin välttää, mutta sitä voi pyrkiä vähentämään omilla valinnoilla. Tässä artikkelissa kerron mitä muutoksia olen itse tehnyt ja mitä suosittelen myös muille, jotta ruuan ja juoman kautta siirtyisi vähemmän mikromuoveja elimistöön.
Miksi mikromuoveista ollaan huolissaan?
Mikromuovit ovat alle 5 millimetrin kokoisia muovin kappaleita, jotka ovat joko tarkoituksella pieneen kokoon valmistettuja tai isommasta muovikappaleesta jauhautuneita partikkeleita. Monet keittiövälineet on valmistettu muovista, joten niissä vaarana on, että muovihiukkasia pääsee ruokaan välineen pinnan kulumisen myötä.
Muovit eivät hajoa kestävyytensä vuoksi ympäristössä eikä myöskään elimistössä. Ruuansulatuskanavan kautta elimistöön kulkeutuvat mikromuovit poistuvat siis pääosin sellaisenaan elimistöstä ulosteiden mukana.
Osa mikromuoveista ja vielä pienemmistä nanomuoveista voi kuitenkin imeytyä verenkiertoon ja kulkeutua sitä kautta muualle elimistöön. Mikromuovit voivat toimia fyysisinä stressitekijöinä soluille aiheuttaen tulehdusreaktioita tai niillä voi olla epäsuora haittavaikutus kuljettamiensa haitallisten kemikaalien vuoksi.
Mikromuoveja on löydetty muun muassa ihmisen aivoista, keuhkoista, maksasta ja verestä. Lisäksi on näyttöä, että elimistöön kulkeutuu mikromuovia jo sikiövaiheessa. Vaikkei mikromuovien terveysvaikutuksista ole vielä täysin varmaa tietoa, on alettu epäillä voisiko mikromuoveilla olla yhteyttä esimerkiksi sydänkohtauksiin, aivohalvauksiin, suolistosairauksiin ja lisääntymisongelmiin.
Näin olen vähentänyt muovia keittiössäni
Säilytysrasiat
Aikoinaan keittiöni kaapeista löytyi sekalainen kokoelma muovisia pakaste- ja eväsrasioita. Tietämättömänä myös lämmitin ruokaa näissä astioissa, mikä näin jälkikäteen puistattaa. THL:n mukaan mikromuoveja voi päätyä ruokaan muoviastioista säilyttämisen ja lämmittämisen aikana.
Vaihdoin muoviset rasiat lasisiin astioihin ja niihin olen ollut aivan tyytyväinen. Toki ne vievät kaapissa enemmän tilaa, kun eivät pinoudu näppärästi, mutta niitä voi huoletta lämmittää mikrossa ja jopa uunissa sekä pestä astianpesukoneessa. Kannet tosin ovat muoviset. Toinen hyvä vaihtoehto olisi teräksiset rasiat, mutta mielestäni lasiset ovat monikäyttöisemmät.
Kulhot ja mitta-astiat
Muoviset vatkauskulhot ja erinäiset mitta-astiat maustemitasta litran mittakannuun eivät olleet ensimmäisenä mielessäni, kun karsin muoviesineitä. Tämä ehkä sen vuoksi, että nämä eivät juurikaan altistu lämmölle käytössä.
Kun tarkastelin astioiden pintoja, huomasin etteivät pinnat olleet enää ehjät, vaan niissä oli naarmuja. Vatkauskulhojen pinnat kuluvat oletettavasti erityisesti sähkövatkaimesta. Kulumien vuoksi päätin vaihtaa nämä teräksisiin versioihin.
Leikkuulauta
Jos mietit muovista leikkuulautaa, näet mielessäsi myös hieman ristiin ja rastiin menevät viillot keskellä lautaa, eikö totta? Juuri tuon takia muoviset leikkuulaudat kannattaa laittaa pois, sillä pinnan rikkoutuessa muovia voi siirtyä ruokaan.
Ostin muovisen tilalle bambuisen leikkuulaudan ja se on toiminut hyvin, vaikka vaatiikin hieman tarkempaa huolenpitoa. Puinen leikkuulauta on tärkeää pestä käsin pian käytön jälkeen molemmin puolin. Lauta on myös kuivattava hyvin pesun jälkeen, jottei se ala rakoilemaan (kokemusasiantuntijana voin tämän vahvistaa). Aika ajoin laudan voi käsitellä esimerkiksi mehiläisvahalla.
Oikein huollettuna puinen leikkuulauta saattaa olla jopa hygieenisempi vaihtoehto kuin muovinen leikkuulauta. Lisäksi puista leikkuulautaa käytettäessä veitsetkään eivät tylsisty niin nopeasti kuin muovia vasten leikatessa.
Paistinpannut ja kattilat
En osta enää teflonpannuja tai -kattiloita, sillä teflonpinnoite vapauttaa ruokaan pinnan vahingoittuessa terveydelle haitallisia PFAS-yhdisteitä. Paistinpannua valitessa parempia vaihtoehtoja teflonille ovat hiiliteräs, ruostumaton teräs, valurauta tai keraaminen pinnoite. Mainittakoon myös, että Fiskars poisti alkuvuodesta valikoimastaan tefloniset keitto- ja paistoastiat, mikä oli mielestäni vastuullista toimintaa yritykseltä.
Hiiliteräspannu kuuluu rasvapolttaa ennen käyttöönottoa, jolloin siihen tulee tarttumaton pinta. Tällainen pannu vain paranee käytössä, joten voin kuvitella, että alkuun pääseminen voi tihkaista. Erikoista hiiliteräksessä on se, ettei sitä pestä astianpesuaineella, vaan pelkällä vedellä.
Teräspannuille, jotka ovat ruostumatonta terästä, ei sen sijaan tarvitse tehdä rasvapolttoa. Teräspannun kohdalla pannu lämmitetään riittävän kuumaksi ennen paistamista, kuumalle pannulle lisätään rasvaa ja annetaan ruuan paistua rauhassa ennen kuin sitä ruvetaan sörkkimään.
Valurautapannujen tarttumattomuus perustuu hiiliteräksen tavoin rasvapolttoon ja käytössä kertyvään patinaan. Jos pannuun jää likaa, pesemisen sijaan se keitetään pois. Valurautapannu on hyvä rasvata joka käytön jälkeen.
Aiemmin mainitsemani vaihtoehdot tuntuivat tällaiselle aika kehnolle ruuanlaittajalle ainakin toistaiseksi hieman liian haasteellisilta, vaikkakin niiden pitkäikäisyys kiehtoo. Teflonin non-stick -pintaan tottuneena valintani oli sitten keraaminen paistokasari, joka on niin ikään helppokäyttöinen, mutta ilman muovia.
Keraamisen paistinpannun käytössä muistettava asia on, ettei pannua saa kuumentaa tyhjänä, koska pinta voi vahingoittua liian kuumasta lämpötilasta. Ei ole myöskään suositeltavaa säilyttää jämäruokaa jääkaapissa pannussa, vaan ruoka tulisi siirtää toiseen astiaan.
Keraaminen paistokasari oli valintani helppouden lisäksi myös sen monipuolisen käytettävyyden ja kuumenemattoman kahvan vuoksi. Tefalin paistokasari on ollut käytössäni nyt puolitoista vuotta ja on muuten hyvä, mutta petyin siihen, että kansi on rikkonut pinnoitetta laitojen yläosasta.
Kattiloiden osalta tajusin, etten oikeasti tarvitse non-stick -pintaa ihan vain, jotta voin pari kertaa vuodessa keittää riisipuuroa. Tuohon tehtävään sopii varmasti hyvin teräksinen haudutuskattila. Muutoin käytän kattiloita lähinnä kalakeittoon, pastaan ja kananmunien keittoon, joihin ruostumattomasta teräksestä valmistettu kattila passaa hyvin.
Vedenkeitin
Vedenkeitin oli kovassa käytössä vuosia, sillä kiehautin sillä veden pastan ja kananmunien keittämiseen sekä teevedeksi. Pidin sitä älyttömän kätevänä, sillä vanhassa vuokrakämpässäni liesi ei ollut mikään supertehokas.
Vedenkeittimeni kuitenkin sisälsi muovisia osia, kuten kansi ja kaatonokka, joten päädyin luopumaan siitä. Ensimmäinen ajatukseni oli ostaa tilalle täysin teräksinen vedenkeitin. Kiertelin katselemassa uusia vedenkeittimiä, mutta mikään sellainen ei miellyttänyt silmää.
Lähipiiristä minulle ehdotettiin ihan vaan kattilan käyttöä veden keittämiseen. Olin niin tottunut vedenkeittimen helppouteen, että ajatus kattilasta aluksi aivan hämmensi, sillä se tuntui niin vanhanaikaiselta. Annoin ajatuksen kuitenkin hautua.
Päätin testata miten pärjäisin pelkällä kattilalla. Nykyisessä asunnossani on sen verran tehokas liesi, että veden keittäminen sillä on oikeasti yhtä helppoa ja nopeaa kuin aiemmin vedenkeittimellä. Säästyin siis turhalta ostokselta.
Juomapullot
Muoviset juomapullot olen heivannut pois jo vuosia sitten ihan jo niiden huonon käyttökokemuksen vuoksi. Vesi ei pysynyt muovipullossa kylmänä ja pullosta tuli veteen paha sivumaku.
Etsin vuosia täydellistä juomapulloa, sillä omia kriteerejä täyttävää ei meinannut millään löytyä. Ensiksikin halusin pullon olevan eristetty, jotta vesi pysyy viileänä. Pullon piti myös olla sopivan kokoinen ja lisäpisteitä sai tietenkin kivasta ulkonäöstä. Koska käytän pulloa salilla, halusin siihen myös kahvan, josta se on helppo napata maasta.
Teräksisiä pulloja löytyy kyllä hyvin, mutta vääränlaisilla korkeilla. Yleisesti niissä on joko epäkäytännöllinen pyöritettävä korkki, joka oman kokemukseni mukaan kirskuu inhottavasti kiinni laitettaessa tai sitten kummalliseen suosioon nousseet pillikorkit.
Pillillinen pullo ei ollut vaihtoehto, sillä mietin heti mikä painajainen se on puhdistaa. Enkä tahallani halua saada ylimääräisiä ryppyjä suuni alueelle, mitä jatkuvasta pillin käyttämisestä saattaa seurata.
Viime vuoden puolella löysin vihdoin SIGG-merkiltä pullon, joka täytti lähes kaikki toiveeni. Tämä ruostumattomasta teräksestä valmistettu pullo on erittäin käytännöllinen, sillä siinä on nopeasti avattava korkki ja yksinkertaisten osien vuoksi myös peseminen on vaivatonta. Ainoa miinus on se, että korkki on muovinen.
Lastat ja kauhat
Viimeisenä sellainen asia, joka on itselläni vielä työn alla. Käytössäni on vielä toistaiseksi mustat muoviset lastat ja kauhat, mutta nekin olisi hyvä vaihtaa muuhun materiaaliin. Vaihtoehtona olisi puu, mutta puisten leikkuulautojen tapaan puiset lastat ja kauhat vaativat tarkkaa huolenpitoa, ettei niistä tule bakteeripesiä. Puiset välineet tuntuvat myös aika kömpelöiltä kun vertaa taipuisiin muovisiin. Haluaisin kuulla, jos teillä on kokemuksia puisista keittiövälineistä: suosittelisitko ja onko joku tietty merkki, jolla on hyviä?
