Katsoin ensimmäiset joululeffat Netflixistä jo marraskuussa. Jouluiset elokuvat ovat ihana tapa virittäytyä tunnelmaan – ainakin ajatuksen tasolla. Todellisuudessa niihin saa pääosin kerta toisensa jälkeen pettyä.
Tuntuu, että elokuvia tuotetaan joka jouluksi copy-paste-tekniikalla, hieman yksityiskohtia muutellen. En pysy laskuissa mukana, kuinka monta leffaa olen nähnyt, missä ison kaupungin menestynyt nainen palaa hieman vastahakoisesti jouluksi pieneen kotikaupunkiinsa, jossa hän törmää mieheen, joka päätyy auttamaan häntä kylän joulutapahtuman järjestämisessä ja joulupäivään mennessä he ovatkin jo aivan rakastuneita.
Sen lisäksi, että tällaiset elokuvat ovat hyvin ennalta-arvattavia, niistä huokuu teennäisyys. Katsojia pidetään tyhmänä, kun kuvitellaan, että pelkästään se, että elokuva näyttää (yli)jouluiselta, riittää. Oma ongelmani ehkä on se, etten tykkää jättää asioita kesken ja katson elokuvan joka tapauksessa sinnillä loppuun.
Nykyajan elokuvat eivät vedä vertoja vanhoille klassikoille kuten Yksin kotona, The Holiday ja Mutta mitä tapahtui joulupukille?, joissa oli sitä aitoa tunnelmaa ja omalaatuinen juoni. Onneksi toisinaan osa uudemmistakin osaa yllättää ja viihdyttää, joten tässä muutama hyvä, joka on jäänyt mieleen:
- Last Christmas (2019)
- Love Hard (2021)
- Carry-On (2024) (ei kovinkaan jouluinen, vaikka tapahtumat sijoittuvat jouluaattoon)
- Jouluksi kotiin (2019) (tämä on sarja ja huomenna julkaistaan kolmas kausi!)
Tänään aion katsoa Netflixiin ilmestyneen Lontooseen sijoittuvan jouluelokuvan Man vs baby, jota tähdittää Rowan Atkinson. Tämä herätti toivoa hyvästä elokuvasta, joten toivottavasti ei tuota pettymystä! – Edit. Tämä olikin neliosainen sarja! Mutta meni aivan elokuvasta, koska kaikkinensa kesti pari tuntia. Valitettavasti ei täyttänyt odotuksia, vaan oli lähinnä tuskallista katsottavaa ja hyvin ennalta arvattava. –
