Joulua pidetään kristillisenä juhlana, vaikka sen juurien katsotaan ulottuvan myös esikristillisiin keskitalven juhliin. Entisenä tapakristittynä en ole koskaan kuitenkaan viettänyt joulua uskonto mielessä. Lapsena joulu oli yhtä kuin lahjat ja loma. Siksi nykyisenä ateistina minusta ei oikeastaan edes tunnu ristiriitaiselta viettää joulua.
Kuten varmaan monelle muulle nykypäivänä, joulu on minulle kulttuurinen juhla. Siihen liittyy paljon mukavia perinteitä, jotka tuovat yhteenkuuluvuuden tunnetta. Joulussa viehättää myös rauhallinen, kiireetön tunnelma.
Joulun merkitykseen liittyy halu tehdä hyvää. Lahjojen antaminen, erityisesti sellaisten, joilla on henkilökohtaista merkitystä, on yksi tapa osoittaa välittämistä. Mielestäni se on täysin sallittua kohtuullisissa määrin edes kerran vuodessa, kunhan muina aikoina välittämistä osoittaa myös muilla tavoin.
Tärkeintä joulussa minulle on yhdessäolo läheisten kanssa. Koska kaikki sisarukseni eivät asu samalla paikkakunnalla, saati samassa maassa, on ihanaa saada kaikki lempi-ihmiseni kokoon pidemmäksi ajaksi. Jouluna voimme viettää yhdessä kiireetöntä aikaa, ilman muita velvoitteita.
