Joulun kaupallisuus näkyy hyvin paisuneissa joulukalenterihyllyissä. Suklaakalentereiden rinnalle on tullut muun muassa sipsi-, tee- ja puurokalentereita, mikä on sinänsä ihan hauska, jos suklaa ei (jostain kumman syystä) nappaa.
Suhtaudun nykyään vähän nihkeästi kosmetiikkajoulukalentereihin. Mielestäni niiden mukana tulee todennäköisesti myös turhia tuotteita, joten niissä on vähän ylikuluttamisen makua. Myönnän, että osa kalentereista näyttää todella upeilta ja houkuttelevilta – kunnes näkee hinnan. Kosmetiikkakalenterit taitavat tyypillisesti maksaa 50-150 euroa, mutta joukossa on myös selkeästi kalliimpia.
Yhtenä jouluna toivoin lahjaksi Lumenen joulukalenteria, sillä en halunnut siitä maksettavan täyttä hintaa, mutta halusin kuitenkin kokeilla. Sain kalenterin, laitoin sen kaappiin odottamaan ja avasin luukut vasta seuraavan vuoden joulukuun aikana. Voi mitä itsekuria.
Lukuisia joulukalentereiden unboxing-videoita katsoneena, tiesin odottaa luukuista pääosin vain matkakokoisia tuotteita. Vaikka nämä hintaansa nähden naurettavat minituotteet lähinnä suututtavat, perustelee moni kalenterin hankintaa sillä, että pääsee testailemaan eri tuotteita ilman suurta sitoutumista.
Yhtäkkiä minulla oli 24 uutta tuotetta. En avannut kaikkia kerralla, mutta aika ristiin rastiin niitä tuli testailtua. Jos ottaa kerralla käyttöön useamman tuotteen, pystyykö silloin edes erottelemaan mikä tuote toimii ja mikä ei? Erityisesti osaa meikkituotteista en saanut koskaan edes käytettyä loppuun asti. Herkkäihoisena valitsen ennemmin itse ihotyypilleni sopivat tuotteeni yksitellen, jolloin saan parempaa vastinetta rahoilleni.
Joulukalentereita on myös suosittua tehdä itse. Yhtenä vuonna tein tällaisen äidilleni ja se oli hauskaa, sillä toteutustavassa sai käyttää luovuutta. Keräsin kalenteriin pääosin syötävää, juotavaa ja muita kuluvia asioita. Kalenterista tulee helposti aika överiherkkusetti, joten vastapainona piilotin kalenteriin esimerkiksi purkkaa ja inkiväärishottipullon.
Viime vuonna tein itselleni siivousjoulukalenterin. Kuulostaa kuivalta, mutta olin yllättävän innoissani siitä (olenko virallisesti aikuinen?). Tuliko joka päivä siivottua luukun mukaan? No ei, mutta oli koti joulua kohden huomattavasti siistimpi. Tänä vuonna teki mieli hankkia perinteinen suklaakalenteri, sellainen, joka oli lapsuudessani. Mukavaa nostalgiaa, ei niin maukasta suklaata…
”Sain kalenterin, laitoin sen kaappiin odottamaan ja avasin luukut vasta seuraavan vuoden joulukuun aikana.” Kova. Couldn’t be me o.O
Jos kyseessä olisi ollut jotain syötävää, niin sitten ei olisi itsehillintä riittänyt 😀