Lähden pian ulkomaille tunnelmoimaan tätä ihanaa joulunaikaa. Etsiessäni matkavinkkejä Pinterestistä törmään tämän tästä julkaisuihin, joissa esitellään kohteen “The most Instagrammable spots this Christmas”. Minusta tällaisessa ajatusmaailmassa on jotain pielessä.
Onko todella tavoittelemisen arvoista matkustaa saadakseen kivoja kuvia julkaistavaksi vai matkustaa ja oikeasti kokea siistejä asioita ja tuntea se fiilis mitä kuvilla yritetään ikuistaa? Ja ylipäätään tehdäänkö kivoja asioita lähinnä siksi, että niistä saadaan sosiaaliseen mediaan hyvää sisältöä?
Vaikka ottaisimme irtioton arjesta, elämme silti ulkopuolisten katseille tai omalle valokuva-albumille enemmän kuin itsellemme. Kipuilen tämän suhteen kyllä itsekin, sillä haluan matkoistani videoita editoitavaksi ja muistoksi, mutta samalla tiedän, että jatkuva kuvaaminen on pois itse kokemuksesta.
Tarve kuvata kivoja hetkiä on läsnä ihan arjessakin, mutta se korostuu näinä spesiaaleina hetkinä, kuten jouluna. Tämä on johtanut vähän sellaiseen performatiiviseen elämään, jossa tärkeintä on se, että elämä näyttää hyvältä, ei niinkään, että se tuntuu hyvältä.
Keskittäessään energiansa asioiden visuaalisuuteen, voi jäädä paitsi kaikesta muusta mitä tilanne tarjoaa, kuten lämpimästä ilmapiiristä. Uskon, että kuvaamattomuus opettaisi hetkessä elämistä. Ehkä kuva silloin tällöin on riittävä jättämään muiston kuva-albumiin, mutta mitä enemmän hetkessä osaa olla läsnä, sitä enemmän muistoja jää mieleen.
Jos siis tavoitteenasi on Pinterest-joulu, niin mieti hetki ketä varten sitä luot – itsellesi ja läheisillesi vai kuvillesi ja tuntemattomille?
