Luovutin verta ensimmäisen kerran kaksi vuotta sitten. Silloin luovuttamaan meneminen vähän jännitti, kun en tiennyt miltä se tuntuu, mutta kokemuksen jälkeen sain todeta, että “ei ollut pahakaan”. Sama fiilis jäi taas kolmannestakin luovutuskerrasta. Positiivisten kokemusten pohjalta olenkin ottanut tavoitteeksi käydä luovuttamassa verta kerran vuodessa.

Hyötyä niin potilaille kuin luovuttajalle itselleen

Verenluovuttaminen on helppo tapa pelastaa henkiä. Esimerkiksi onnettomuuden uhrit, syöpä- ja leikkauspotilaat sekä keskoslapset tarvitsevat luovutetusta verestä tehtyjä verivalmisteita. Verta luovuttamalla voi auttaa kerralla jopa kolmea potilasta.

Suurin osa suomalaisista aikuisista sopisi luovuttajaksi, mutta silti vain 3 prosenttia luovuttaa verta vuosittain. Jotta Suomessa pysyisi riittävä ja monipuolinen luovuttajakunta, tarvitaan joka vuosi yli 20 000 uutta verenluovuttajaa.

Verenluovutuksen varmin hyöty luovuttajalle itselleen on auttamisesta syntyvä hyvä mieli ja merkityksellisyyden tunne. Luovuttamisella saattaa olla myös jotain terveyshyötyjä. Joidenkin lähteiden mukaan verenluovutuksella voisi olla positiivinen vaikutus esimerkiksi verenkiertoon. Lisäksi luovutuksen aiheuttama rauta-arvojen hetkellinen lasku saattaa alentaa riskiä sairastua verisuonitauteihin. Veripalvelu ei kuitenkaan tuo sivuillaan esiin, että luovuttamisesta syntyisi luovuttajalle varsinaisia terveyshyötyjä, joten tästä voi ehkä päätellä, ettei varmaa tietoa asiasta vielä ole.

Plussaa on, että verenluovutuksen yhteydessä luovuttaja saa tietää oman veriryhmänsä ja tarkistuttaa samalla hemoglobiiniarvonsa.

Näin verenluovutus toimii

Veripalvelulla on 10 kiinteää toimipistettä eri paikkakunnilla ja aukioloajat vaihtelevat kaupungeittain. Verenluovutukseen on hyvä varata aika, mutta luovuttamaan pääsee ilmankin, jos tilaa on. Veripalvelu järjestää vuosittain myös verenluovutustapahtumia ympäri Suomen, joten erityisesti pienemmillä paikkakunnilla asuvien kannattaa pitää näitä silmällä.

Luovutuspäivänä tai päivää ennen täytetään verkkosivuilla etukäteen terveyskysely, jolla kartoitetaan, ettei estettä luovutukselle ole. Verenluovutukseen ei tarvitse muutoin valmistautua ja luovutuspäivänä pitää syödä normaaliin tapaan. Päälle kannattaa valita esimerkiksi t-paita, niin ei tule ainakaan hihan rullaamisen kanssa ongelmia.

Paikalle saapuessa ilmoittaudutaan tiskillä henkkarien kanssa. Ennen sairaanhoitajan vastaanottoa juodaan lasi mehua ja tarvittaessa lämmitellään sormia esimerkiksi vessassa lämpimällä vedellä.

Hoitajan kanssa käydään läpi vielä terveyskysely, jonka jälkeen sormenpäästä mitataan hemoglobiini. Veren hemoglobiinipitoisuuden raja-arvot luovuttamiselle ovat naisilla 125–175 g/l ja miehillä 135–195 g/l.

Sitten päästään itse asiaan eli siirrytään luovutustuolille puoli-istuvaan asentoon. Luovutuskäden saa itse valita. Oikeakätisenä voi olla mukavampi ottaa veri vasemmasta kädestä ja toisin päin. Saa myös valita haluaako lopuksi käteen pistoksen kohdalle sideharson vai laastarin. Sideharso on näistä parempi vaihtoehto, sillä se pysäyttää vuodon tehokkaammin ja ehkäisee mustelmien syntymistä.

Hoitaja kiristää nauhalla hauiksen kohdalta, putsaa kyynärtaipeen kohdan ja pistää sitten neulan laskimoon. Tämä hiukan nipistää, muttei varsinaisesti satu. Sideharsokerää puristellaan kädessä luovutuksen ajan. Verta otetaan noin puoli litraa ja veripussi täyttyy 5-10 minuutissa. Neulan irrottamisen jälkeen hoitaja sitoo joko harson tai laittaa laastarin. Pistokohtaa kannattaa hetki painaa.

Lopuksi kahviossa tarjotaan ilmaiseksi kahvia, mehua, teetä sekä suolaista ja makeaa välipalaa. Kaikkinensa prosessiin menee maksimissaan tunti. Loppupäivänä voi vähän heikottaa, joten on hyvä ottaa vaan rennosti, juoda reippaasti ja välttää ylimääräistä hikoilua.

Veren tilavuus korvautuu jo ihan muutamassa tunnissa, mutta veren punasolujen määrä palaa ennalleen suunnilleen kolmessa kuukaudessa. Punasolut elävät elimistössä noin neljä kuukautta, joten niitä uusiutuu muutenkin koko ajan.

Verenluovutuksessa menetetään rautaa noin 250 mg, joten nainen menettää siinä varastoraudan määrästään valtaosan ja mies noin neljänneksen. Sen vuoksi alle 50-vuotiaille naisille ja tiheästi luovuttaville annetaan kotiin mukaan rautalisää. Veren rautamäärän palautumiseen menee noin muutama kuukausi. Säännöllisellä verenluovuttamisella nuorille naisille voi muita luovuttajia herkemmin kehittyä raudanpuute. 

Veripalvelun verkkosivuilla on hyvin tietoa esimerkiksi suositelluista minimiluovutusväleistä, esteistä verenluovutukselle ja tämän hetkisestä veriryhmien veren tarpeesta, joten tutustu siellä aiheeseen lisää. Tässä artikkelissa on käytetty lähteenä Punaisen Ristin Veripalvelun verkkosivuja.

Tämän kirjoituksen myötä haluan rohkaista muitakin käymään luovuttamassa verta ja tekemään hyvä teko. Ota kaveri mukaan, jos ensimmäinen kerta jännittää!

Kerro kommenteissa, montako kertaa olet käynyt luovuttamassa verta.