Tässä artikkelissa käsittelen muutamia asioita, joita en enää osta tavaramäärän minimoimiseksi ja elämäni yksinkertaistamiseksi.
Kalentereita ja muistikirjoja
Erityisesti silloin, kun olin vielä koululainen ja opiskelija, ihastelin Suomalaisessa kirjakaupassa sormet syyhyten kaikkia kauniita muistikirjoja, -vihkoja ja kalentereita. Joka kerta, kun erehdyin ostamaan tällaisen, sen täyttäminen jäi kuitenkin kesken.
Muistikirjojen kohdalla iski usein tavallaan ramppikuume, sillä en ensinnäkään osannut päättää mihin tarkoitukseen sitä käytän. Toisekseen käsialani vaihtelee aika paljon, joten pelkäsin “pilaavani” kirjan sillä, etten saa ylläpidettyä samaa käsialaa tai alan ylipäätään kirjoittamaan liian rumalla käsialalla. Aika hassuja ajatuksia, mutta jotenkin näistä syntyi tunne, etten raaski käyttää fyysisiä muistikirjoja. Pystyykö kukaan samaistumaan? 😀
Keräsin kaapistani vanhat muistikirjani, joissa kaikissa oli vain muutamalle ensimmäiselle sivulle kirjoitettu jotain. Leikkasin ensimmäiset sivut pois ja laitoin nämä kirpparille myyntiin. Hyvin kelpasi seuraavalle, sillä ne menivät kaupan lähes saman tien. Nykyään kirjoitan asioita muistiin puhelimeni muistiinpanoihin ja se toimii hyvin.
Fyysiseen kalenteriin jaksoin yleensä merkitä asioita ehkä ensimmäisen kuukauden ajan, kunnes sen käyttö unohtui. Ajatuksena tällainen kalenteri on kiva ja saa itsensä tuntemaan järjestelmälliseksi, mutta koen sen liian epäkäytännölliseksi. Sen sijaan puhelimen kalenteri on kätevä ja kulkee aina mukana.
Kirjoja
En ole kova lukemaan kirjoja, mutta haluaisin lukea enemmän erityisesti self help -kirjoja. En aio kuitenkaan ostaa fyysisiä kirjoja, sillä ne jäävät turhiksi tilanviejiksi lukemisen jälkeen, eikä niitä tahdo saada myytyä eteenpäin. Hyvänä puolena kirjan omistamisessa näen oikeastaan vain sen, ettei silloin ole kiire lukea sitä. Poikkeutena sääntöön minulla on Harry Potterit, jotka haluan omistaa ihan fyysisinä kappaleina.
Monet tykkäävät fyysisistä kirjoista niiden tuntuman vuoksi, mutta itse taas en nimenomaan tykkää siitä. Siksi olenkin alkanut pohtia e-kirjan lukulaitteen hommaamista. Siihen asti hyödynnän tarvittaessa kirjastoa ja äänikirjapalveluiden ilmaiskokeiluja.
Sesonkitavaroita ja koriste-esineitä
En enää koristele kotiani sesonkien, kuten pääsiäisen tai halloweenin, mukaan. Tuntuu turhalta säilyttää varastossa pupuja ja pääkalloja koko vuosi ja laittaa esille muutamaksi päiväksi. Tällainen nimenomainen krääsä ei tuota muutenkaan minulle iloa.
Olen aina rakastanut joulua. Sen vuoksi olen myös halunnut tuoda joulun tunnelmaa kotiini tonttujen, valojen ja joulutekstiilien avulla. Viime vuosina olen kuitenkin tajunnut, että tunnelman luomiseen riittää paljon vähempikin.
Vielä viime joulunajan nukuin punaisissa joululakanoissa, mutta myin ne nyt pois. Niitä ei tullut muuna aikana käytettyä, joten suurimman osan ajasta ne vain lojuivat kaapissa. Tavaran tehtävä on kuitenkin tulla käytetyksi, joten ne saivat lähteä.
Jouluna haluan kuitenkin laittaa esille jotain jouluista kuten joulukuusen, tähden ikkunaan ja kranssin oveen. Ja tietenkin jo joulukuun alussa, jotta niitä ehtii fiilistellä. Muuta härpäkettä en aio ostaa. Jatkossa voin panostaa sen sijaan kausivaloihin ja luoda sitä kautta kivaa tunnelmaa.
Sama pätee koriste-esineisiin. Minulle tällaiset esineet ovat vain visuaalista ärsykettä ja hankaloittavat siivoamista. Mieluummin haluan, että käyttöesineeni ovat käytännöllisyytensä ohella mahdollisimman nättejä. Seinälle ripustettavia tauluja voin harkiten ja maltilla hankkia jatkossa.
Yhden käyttötarkoituksen keittiövälineitä
Omenaleikkuri, sitruunapuristin ja muut pelkkään yhteen käyttötarkoitukseen tarkoitetut keittiövälineet vievät säilytystilaa ja niiden käyttö on yleensä vain satunnaista. Monesti saman tehtävän saa tehtyä vain hieman suuremmalla vaivalla, esimerkiksi ihan perus veitsellä. Toki, jos tällaista esinettä oikeasti käyttäisi jatkuvasti ja se helpottaisi elämää, niin silloin se ansaitsisi paikkansa keittiön kaapissa.
Tutkin omia kaappejani ja tähän kategoriaan löysin kananmunaleikkurin. Sitä ei voi oikein hyödyntää mihinkään muuhun tarkoitukseen ja keitetyn kananmunan pystyisi viipaloimaan myös veitsellä, ei ehkä niin siististi tosin. Jos en tätä valmiiksi omistaisi, en usko, että sellaista enää ostaisin.
Meikkejä ja kampaamokäyntejä
Olen hyvin “low maintenance” mitä tulee ulkonäölliseen ehostukseen. En käy laitattamassa kynsiäni tai ripsiäni. En käy edes kampaamossa, sillä hiukseni ovat niin ohuet, että olen kokenut parhaaksi vain pätkäistä ne muutaman vuoden välein olkapäiden kohdalta. Suoran linjan voi leikata äitikin ihan käden käänteessä. En usko, että tulen enää edes värjäämään hiuksiani.
Meikkaaminen ei ole koskaan tuntunut omalta jutulta. Syitä tähän on monia. Ensinnäkään en yksinkertaisesti osaa ja meikki tuntuu epämukavalta. Suurin syy meikkaamattomuuteen on ehkä kuitenkin laiskuus. En halua käyttää siihen aikaa aamulla ja tuntuisi kammottavalta ajatukselta pidentään illan ihonhoitoruutinia meikkien poistolla. Ennemmin satsaan siihen itse ihonhoitoon.
Meikitön elämä tuntuu siis hyvin vapauttavalta ja pidän muutenkin luonnollisesta lookista. Juhliin saatan silti laittaa edelleen ripsiväriä, mutta muuten en tule meikkejä enää ostamaan.
Oliko tässä listassa jotain sellaista, mitä sinäkään et enää osta?
