Luettuani Cal Newportin Digital Minimalism -kirjan vaikutuin siitä, miten Newport selittää ihmisten kärsivän yksinolon puutteesta. Yksinololla (solitude) ei tässä kontekstissa tarkoiteta fyysistä eristäytymistä muista ihmisistä, vaan mielentilaa, jossa mieli on vapaa toisten mielten vaikutteilta.
Toisin sanoen ihminen tarvitsee aikaa ihan vain omille ajatuksilleen. Tällaiseen tilaan ei pääse, vaikka on yksin, jos samaan aikaan reagoi muiden ihmisten luomaan informaatioon. Toisten mielten vaikutteille altistuu perinteisen keskustelun lisäksi esimerkiksi somen, kirjojen, television, podcastien ja jopa musiikin välityksellä.
“At the slightest hint of boredom, you can now surreptitiously glance at any number of apps or mobile-adapted websites that have been optimized to provide you an immediate and satisfying dose of input from other minds. It’s now possible to completely banish solitude from your life.” – Cal Newport
Nykyaikana on helppo viihdyttää itseään tylsän hetken tullen, kun puhelin kulkee mukana koko ajan. Tilanteet, joissa ihmiset aiemmin luonnostaan kokivat päänsisäistä yksinoloa, on nyt täytetty muiden ajatuksilla.
Lenkillä, kaupoissa ja julkisilla kulkiessa on tavanomaista nähdä ihmiset napit korvillaan. Osa myös pitää esimerkiksi televisiota kotona ollessaan päällä, vaikkei sitä katsoisikaan. Ymmärrän, että oikeasti yksinäiselle se voi tuoda seuran tunnetta.
Joka tapauksessa yksin omien ajatusten kanssa jäämisestä on tullut harvinaista. Osalle ajatus siitä saattaa tuntua jopa ahdistavalta, ja pään sisäistä maailmaa saatetaan ihan tarkoituksenomaisesti paeta.
Hiljaisten hetkien ärsykkeitä
Kyseinen kirja puhutteli minua ja aloin pohtia omaa käytöstäni.
Huomasin, että syyllistyn itse liialliseen viihteen kuluttamiseen, ainakin, jos mietin viime vuotta, jolloin vielä katsoin YouTube-videoita. Oli tavanomaista samalla “hyödyntää” videoiden katseluun se aika, minkä käytin esimerkiksi syömiseen. Myös kävelylenkit ja tylsät kotiaskareet sujuivat vähän mukavammin, kun joku tuuttasi korviini ajatuksiaan vaikka podcastin muodossa.
Ilmeisesti myös musiikin kuuntelu on mennyt hieman yli, sillä kun aloin pysähtyä omien ajatusteni äärelle, päässäni soikin edelleen musiikki. Toisten mielten sanoitukset valtasivat aivoni omien mietteiden sijaan.
Arkipäivästäni löytyy kuitenkin aina edes yksi hetki, jonka olen tietoisesti pyhittänyt omille ajatuksilleni. Se on työmatka. Vielä, kun pyöräilin lyhyempää työmatkaa, suorastaan nautin siitä. Se oli kevyt pyrähdys, jonka aikana ideoita ja ajatuksia tulvi tehokkaasti.
Muuton myötä työmatkani piteni aiemmasta huomattavasti. Matka on jo fyysisesti rasittavampi, joten hetken mielessäni kävi ajatus, jos kuuntelisin matkan aikana vaikka äänikirjoja. Päädyin kuitenkin työmatkojen osalta edelleen pysymään hiljaisuudessa.
Sain hiljattain lahjaksi äänikirjapalvelun, joka on ollut jo kovassa käytössä muuttopakkailujen ja -siivousten yhteydessä. Äänikirjat tukevat hyvin ruudutonta vuottani, mutta saan myös olla tarkkana, että kulutan palvelua tietoisesti ja hallitusti, eikä niin, että jatkuvasti taustalla pitää kuulua jotakin taustaääntä sisältöä sen kummemmin sisältämättä.
Äänikirjojen ohella olen innostunut e-kirjoista. Lempilukemisiini kuuluu juuri tällaiset Digital Minimalism -kirjan kaltaiset, uusia ideoita antavat itseapukirjat. Hyödyllisyydestään huolimatta, myös kirjat ovat silloin esteenä, jos tavoittelee muiden mielten vaikutteilta vapaata mielentilaa.
Miksi jokainen tarvitsee yksinoloa?
Newportin mukaan jokainen hyötyy säännöllisestä hetkittäisestä yksinolosta, sillä se auttaa meitä kukoistamaan ihmisinä. Sitä tarvitaan erityisesti uusien ideoiden syntymiseen, kun pyritään luovaan ajatteluun tai vaikeiden ongelmien ratkomiseen.
Jos rajoittaa aikaansa altistua muiden vaikutteille, tulee vähemmän riippuvaiseksi muiden ihmisten mielipiteistä. Jatkuvien ulkoisten syötteiden sijaan omien ajatusten parissa todennäköisemmin löytää kuka on ja mikä itselle on tärkeää, mikä parantaa itsetuntemusta. Yksinolo omien ajatusten parissa luo myös tilan käsitellä ja säännellä omia tunteitaan.
Kun ei jatkuvasti ole puhelimen päässä saatavilla, voi jopa ihmissuhteet vahvistua, sillä aitoja, syvempiä kohtaamisia osaa tällöin arvostaa enemmän.
Koen omien ajatusten merkityksen erityisen suurena tänä aikana, jolloin olemme niin kovin alttiita somen suoltamille trendeille. Mitä, jos kukin raivaisi hetken vapaalle mielelle, kun seuraava Labubu, Bubs tai mikälie somevillitys iskee, ja pohtii mitä oikeasti itse on mieltä asiasta? Älä anna toisten päättää mistä sinun pitäisi pitää.
Mitkä tilanteet sinä pyhität omille ajatuksillesi vai onko sellaisia hetkiä ylipäätään?
