Olen viimeisen vuoden aikana tehnyt merkittävän muutoksen omassa sosiaalisen median käytössäni. Lähtötilanne oli se, että käytin aktiivisesti passiivisesti TikTokia, Instagramia, Snapchatia, Jodelia, Facebookia ja YouTubea. Ja senhän tietää mitä tällainen somecoctail saa aikaan, kun vähääkään tulee luppoaikaa – äpit lähtevät kiertämään näytöllä rallia. Kun pahin nälkä saadaan tyydytettyä, siirrytään katsomaan mitä seuraavalla sovelluksella on tarjota. Mahdollisesti käyntiin lähtee vielä toinenkin kierros, koska päättymättömän syötteen vuoksi sisältö ei koskaan lopu. Puhelimen käyttöajan tsekkaamisesta sai lähinnä pahan mielen, kun huomasi kuinka päivästä olikin aivan vaivihkaa uponnut useita tunteja tyhjänpäiväiseen pläräilyyn.
Päätin, että tähän on tultava muutos. En halua hukata kallisarvoista aikaani, elämääni, tällaiseen turhuuteen. Haluan myös yrittää elvyttää näiden somevuosien aikana olemattomaksi muuttuneen keskittymiskykyni. ADT (Attention Deficit Trait) eli itseaiheutettu keskittymisvaikeus on onneksi sellainen, josta voi päästä eroon toimintatapojaan muuttamalla. En myöskään suostu enää olla pelkkä somesisältöjen jatkuva kuluttaja samalla kun niiden tuottajat tienaavat katselukerroillani. Mietin, että tuolla toisella puolella minäkin haluan olla. Niinpä ryhdyin toimeen.
Sovellusten konmaritus
Aluksi lähdin karsimaan somealustoista sellaisia, joista oli helpoin luopua. Ensimmäisten joukossa lähti Snapchat, jolle minulla ei oikeastaan enää ollut käyttöä. Snapchat on aivan näppärä yhteydenpitoväline sen moninaisten ominaisuuksien vuoksi, mutta jokin tässä niin sanotussa teinisovelluksessa alkoi tökkimään.
Ehkä Snapchat lähti kehittymään liikaa sellaiseen suuntaan, joka viehätti varmaan sen pääasiallista käyttäjäryhmäänsä, eli hyvin nuorta porukkaa. Tästä esimerkkinä snäppistreakit. Anteeksi nyt vaan, mutta mitä järkeä on avata puhelin vain nähdäkseen, että lähettäjä on kirjoittanut snäppiinsä “streak”, jos muuta asiaa ei ole. Snäppistreakien väkinäinen ylläpito on mielestäni suoraan sanottuna naurettavaa. Tuo on toki erittäin nerokas kikka Snapchatilta saada käyttäjät käyttämään sovellusta päivittäin.
Jodel oli ainakin siihen aikaan kun sovelluksen ensimmäistä kertaa latasin suunnattu korkeakouluopiskelijoille, mutta nykyään se on tainnut laajentaa reviiriään. Koska Jodelissa käydään keskustelua anonyymisti, siellä pystyy kysymään asioita tai jakamaan mielipiteitään hyvin avoimesti. Paikallisuutensa vuoksi Jodelista kuulee myös hyvin kaikenlaiset paikkakunnan juorut ja tapahtumat. Jodeliin liittyy kuitenkin jonkinlainen häpeäleima. En tiedä onko tämä vain oma kokemukseni vai ihan yleinen, mutta sitä ei vaan kehtaa avata julkisella paikalla.
Selasin Jodelin läpi päivittäin, joten voitte kuvitella minkälainen aikasyöppö sekin oli. Pikkuhiljaa sovellukseen alkoi onneksi kyllästyä, kun suurin osa keskusteluista ei enää herättänyt omaa mielenkiintoa. Äppi sai siis mennä, vaikkakin olen siihen välillä palannut uudestaan ihan vain katsoakseni onko jostain ajankohtaisesta asiasta kirjoitettu siellä jotain. Tällaisessa tilanteessa poistan asennuksen heti perään, ettei tule turhaa kiusausta.
Instagram – tuo nuoruuden itsetunnon pönkityspaikka. Nuorempana siellä tuli tosiaan jonkin verran julkaistua kuvia, mutta onneksi kuitenkin aika maltillisesti. Valtaosa näistä kuvista oli kuvia itsestäni, mikä näin jälkeenpäin vähän nolottaa. Olihan se aika itsekeskeistä. Monesti tällaista kuvaa varten pidettiin oikein “photoshoot” sisaruksen tai kaverin kanssa, mikä oli ihan hauskaa, mutta myös turhauttavaa, jos riittävän hyvää julkaisukelpoista kuvaa ei tullut. Uuden kuvan julkaiseminen oli aina hiukan jännittävää, mutta se useimmiten palkittiin dopamiiniryöpyllä mitä tykkäykset ja kommentit saivat aikaan.
Onneksi olen kasvanut ihmisenä noista ajoista, enkä kaipaa enää tuollaista validaatiota muilta ihmisiltä. Nykyään saan itseasiassa kummallista nautintoa siitä, etteivät puolitutut tiedä mitä elämässäni tapahtuu. Minulle riittää, että vain oikeasti omalle elämälleni merkitykselliset ihmiset tietävät mitä minulle kuuluu.
Sittemmin Instagramiin tuli myös tarinat-toiminto. Tässä kohtaa olin jo sen tason sovelluksen käyttäjä, etten julkaissut mitään itse vaan seurasin vaan muiden julkaisuja (stalkkeri!). Instagram-tarinat kuitenkin kieltämättä madalsi kynnystä tehdä julkaisuja ja taisin pari kertaa sinne itsekin jotain laittaa. Joka tapauksessa tämäkin äppi alkoi lopulta ottamaan nuppiin. Sorry not sorry, mutta seurattavieni ihmisten, jotka olivat lähinnä näitä puolituttuja, julkaisemat sisällöt eivät vaan jaksaneet enää kiinnostaa.
Lisäksi Instagramissa oikein korostuu se mistä somejulkaisuja monesti kritisoidaan: elämästä esitellään parhaat palat, mikä ei anna realistista kuvaa. Itselle tulee helposti vain fomo (fear of missing out), kun katselee kuvia, joissa toiset viettävät isolla kaveriporukalla synttärijuhlia, juhannusta tai festareita. Instagramin käytön lopettamisessa auttoi porrastettu poistuminen, eli poistin ensin äpin puhelimestani ja käytin sitä enää selaimen kautta. Tällöinhän sovelluksen ominaisuudet eivät toimi kunnolla, joten ennen pitkään hankaloitettuun käyttöön kyllästyy.
Tein TikTokista aiemmin erillisen postauksen, jonka voit käydä lukemassa täältä, joten en jauha siitä enempää tässä. Kerrattakoon vielä kuitenkin, että TikTokistakin ja lyhytvideoista yleensäkin pääsin ihme ja kumma eroon pienen taistelun jälkeen.
Jatkoonmenijät
Tämä voi tulla yllätyksenä, mutta aion edelleen pitää boomerien suosiman Facebookin. Vaikka olisikin hauska ajatus kadota omalla nimellä täysin somesta, olisi minulla joka tapauksessa edelleen LinkedIn. LinkedIniä en tosin sillä lailla käytä. Facebookin säilytän siis siksi, että sieltä saa tietoa kaikenlaisista tapahtumista etenkin omalta paikkakunnalta. Kaikki tällainen tiedottaminen kun on siirtynyt somen kanaviin (ei sillä, että lehtiäkään lukisin). Facebookia käytän kuitenkin vain selaimen kautta.
Säilytän myös YouTuben, mutta katson sieltä niitä oikeita videoita tavallaan harkitummin ja tarkoituksenmukaisemmin. En enää katso my day -tyyppisiä sisältöjä, sillä haluan keskittyä oman elämäni elämiseen, enkä katsoa kuinka muut elävät (tai väittävät elävänsä).
Koen, että jonkinlainen inspiraation lähde on kuitenkin kiva olla. Minulle se on Pinterest. Vaikka se onkin tullut korvaamaan aiemmin käyttämiäni someja, ei se mielestäni ole niin paha ja koukuttava kuin edeltäjänsä. Pinterestin etusivulla on lähinnä kuvia, mutta myös näitä pahoja lyhytvideoita. Kävin asetuksista laittamassa videoiden automaattisen toiston pois päältä, joten en ajaudu katsomaan niitä. Pinterest on osoittautunut toimivaksi ainakin tähän asti.
Somettomuusmatkallani en ole vielä täysin kuivilla, mutta suunta on hyvä ja päivästä on jo vapautunut paljon aikaa elämiseen. Olen myös alkanut innostumaan ihan eri lailla kaikenlaisesta luovasta tekemisestä. Aivan kuin jokin taika olisi vihdoin rauennut.
Kannustankin kaikkia muitakin kokeilmaan somettomampaa elämää edes vaikka viikon ajaksi. Luovu täksi ajaksi ainakin lyhytvideoista. Sinun ei vielä tässä kohtaa tarvitse poistaa käyttäjätunnustasi, vaan alkuun riittää, että poistat sovelluksen asennuksen puhelimestasi (out of sight, out of mind).
Olisi mukava kuulla mistä somekanavista sinä olet luopunut tai mistä et ainakaan aio luopua. Käy kommentoimassa alle!
