Aito vai muovinen joulukuusi? Siinäpä mielipiteitä jakava kysymys. Toiset vannovat aidon kuusen tuoksun nimeen, toiset muovikuusen helppouden. Näen molemmissa puolensa.
Lapsuudessa meillä oli aina oikea kuusi, joka haettiin mökin metsästä. Paappa otti minut ja sisarukseni mukaan kuusenhakureissuille. Tarvoimme lumessa hänen ennestään merkkaamalle, usein vähän toispuoleiselle kuuselle, ja vuoron perään sahasimme jokainen pienen pätkän. Kotona kuusi laitettiin sulamaan kylpyhuoneeseen ja aatonaattona se koristeltiin.
Nykyään rehaan muovikuusen häkkivarastosta. Ei ihan yhtä tunnelmallista, myönnän. Silti vihreä tekokuuseni tuottaa minulle yhtä lailla iloa. Voin koristella sen jo joulukuun alussa. Sillä on jykevät oksat, jotka jaksavat kannatella koristeita, toisin kuin muistojeni aidot kuuset. Sen jalka ei tarvitse vettä, eikä se varista neulasia. Lisäksi siinä on valot valmiina. Helppoa.
Olenko tehnyt ekologisen synnin ostaessani muovikuusen? Ehkä, mutta saan syntini anteeksi, kun käytän kuusta pitkään. Arvioiden mukaan tekokuusen pitää olla käytössä noin 10–20 vuotta, jotta se voisi olla ekologisempi vaihtoehto. Suomalaisista kotitalouksista noin neljännes valitsee tekokuusen.
Aitoja joulukuusia Suomessa hankitaan noin 1,4 miljoonaa, joista miljoona tulee viljelmiltä, 300 000 omista metsistä ja 100 000 ulkomailta. Ekologisin vaihtoehto on läheltä haettu kotimainen luonnonkuusi, toisena viljelty kotimainen kuusi ja vähiten ekologinen ulkomainen kuusi. Pienimmät päästöt syntyvät, kun kuusi haetaan läheltä ja hävitetään oikein hakettamalla, polttamalla tai kompostoimalla, ei mätänemään jättämällä.
