Oma vaatekaappini on viimeisen parin vuoden ajan elänyt murrosvaihetta. Oma tyyli on ollut hakoteillä eikä kaapista perinteisesti ole löytynyt “mitään puettavaa”. Vanhoja vaatteita olen myynyt pois rankalla kädellä ja tilalle on alkanut löytyä toimivampia yksilöitä. Kun muutama vuosi sitten siirryin opiskelijaelämästä työelämään, avautui aivan eri mahdollisuus ylipäätään ostaa vaatteita.
En ole koskaan ollut intohimoinen shoppailija ja pahimpia pikamuotiketjuja olen boikotoinut jo vuosia. En siis omista pursuavaa vaatekaappia, jonka perukoilta löytyisi paitoja, joita en ole nähnyt vuosiin.
Viime vuonna laskin vaatemääräni sisältäen perusvaatteiden ohella myös takit, kengät sekä urheilu- ja juhlavaatteet (poislukien alusvaatteet ja sukat). Sain luvuksi 120, mutta epäilen luvun olevan tällä hetkellä lähempänä sataa.
Tässä uudistusprojektissa haluan ottaa ohjenuorakseni Sissi Penttilän ja Aku Varamäen kirjoittaman kirjan Planetaarinen vaatekaappi. Kuuntelin tämän kirjan alkuvuodesta ja se oli mielestäni erittäin mielenkiintoinen.
Kirjan kirjoittajat halusivat antaa vaatekaappiensa vastuullisuudesta kiinnostuneille konkreettisen välineen reflektoida omaa kulutustaan tällä kestämättömällä kulutuksen aikakaudella. Sen vuoksi he selvittivät, kuinka monta uutta vaatetta voi vuoden aikana ostaa planeetan kantokyvyn sallimissa rajoissa.
Luku on seitsemän.
Seitsemän uutena ostettua vaatetta, laskettuna siten, että osa on pienempi päästöisiä vaatehankintoja kuten t-paitoja ja osa suuripäästöisempiä kuten farkkuja. Seitsemän vaatteen lisäksi voi kohtuudella ostaa alusvaatteita ja sukkia. Kaavan mittarina on käytetty hiilijalanjälkeä. Vuosittainen hiilibudjetti on 75 hiilidioksidiekvivalenttikiloa (=7 vaatetta).
Minusta luku on yllättävän korkea, sillä en usko ostavani tavanomaisena vuotena noinkaan montaa vaatetta. Tarkasteltuani viime vuoden ostoja, huomasin kuitenkin ylittäneeni tämän rajan. Ostin ja sain lahjaksi yhteensä nimittäin yhdeksän vaatetta/kenkäparia. Tänä vuonna tavoitteena on pysyä korkeintaan seitsemässä.
Kirjassa myös mainitaan, että tällaisessa neljän vuodenajan maassa voisi pärjätä ihan 85 vaatekappaleella, ainakin Hot or Cool -instituutin mukaan. Tuo luku voisi olla jopa ihan saavutettavissa, mutta en lähde vaatteitani karsimaan vain päästäkseni tiettyyn lukuun, vaan sopeutan vaatteiden määrän omiin tarpeisiini.
Säännöt vaateostoksille
Olen asettanut itselleni säännöt sille, minkälaisia vaatteita vaatekaappiini kelpuutan. Suosittelen myös muita käymään mielessään läpi näitä kriteereitä, kun mallailee uutta vaatetta sovituskopissa tai on klikkaamassa tuotetta ostoskoriin.
+ Laatu ja vastuullisuus
Tärkeä kriteeri vaatteille on tietenkin hyvä laatu, jotta vaate kestäisi käytössä vuosia tai jopa vuosikymmeniä. Rajaan ostospaikoista suosiolla pois halpavaateliikkeet, jolloin saan jo aika hyvin vältettyä oletettuja huonolaatuisia vaatteita. Toisekseen en halua tukea pikamuotia asioimalla tällaisissa liikkeissä.
Korkea hinta ei toki aina ole tae laadusta, mutta yleisesti ottaen laadusta joutuu maksamaan. Jos jokin vaate on epäilyttävän halpa, en luota siihen, että se olisi valmistettu laadukkaista materiaaleista ja vastuullisesti.
Etsin merkkejä vaatteen laadusta esimerkiksi sen ompelujäljestä ja nappien kiinnityksistä. Jos saumat näyttävät epäsiisteiltä ja lankoja repsottaa, päätyy tuote takaisin rekkiin.
Suosin kotimaisia ja vastuullisia merkkejä aina kun mahdollista. Koen kuitenkin, että kuluttajana on vaikea arvioida, onko vastuullisuutta promoava vaateyritys todella niin vastuullinen kuin väittää olevansa, vai onko kyseessä viherpesua.
+ Materiaalit
Ostoksilla tarkistan pesulapuista materiaaliluettelon ja, jos se ei miellytä, en edes vaivaudu sovittamaan kivalta näyttävää vaatetta. Esimerkiksi akryylin maininta pesulapussa on punainen lippu.
Suosin luonnonmateriaaleja niiden käyttömukavuuden ja luonnonmukaisuuden vuoksi. Luonnonmateriaali ei kuitenkaan automaattisesti tarkoita ympäristöystävällisyyttä, vaan niissäkin on omat haasteensa. Voin palata eri materiaalien ominaisuuksiin erillisessä postauksessa.
Joka tapauksessa luonnonmateriaalit tuntuvat paremmalta ajatukselta, kuin esimerkiksi raakaöljyn tislaustuotteista valmistettava polyester, joka on käytännössä muovia.
Olen rakastunut merinovillaan. Minulla on jo useampi merinovillaneule, joiden ansiosta olen totaalinen asujen toistaja. Niiden jälkeen muut vaatteet eivät vain yllä samaan käyttömukavuuteen.
Merinovillan mahtaviin ominaisuuksiin kuuluu se, ettei sitä tarvitse pestä niin usein, vaan tuuletus riittää. Olen tainnut pestä nämä paitani muutaman kuukauden omistusaikani aikana ehkä kerran. Vertailun vuoksi tekokuituneule saattaa käytössäni lentää pyykkikoppaan jo yhden käyttökerran jälkeen.
+ Ajattomuus
Haen uusilta vaatteilta ajattomuutta. Toivon niiden kestävän pitkään, joten en halua niiden huutavan jotain tiettyä vuotta tai brändiä. Sen vuoksi esimerkiksi logopaidat eivät ole juttuni.
En osta vaatteita edustaakseni niiden tuotemerkkiä statuksen toivossa, vaan niiden ominaisuuksien vuoksi. Nopeasti ohi meneviä trendejä välttämällä vaatekaapin sisältöön ei todennäköisemmin heti kyllästy.
Huomaan, että olen ammentanut trendeistä ajatuksia omaankin pukeutumiseen. Tällä tarkoitan esimerkiksi sitä, että kiinnostuin myös aikanaan minimalistien suosimasta kapselivaatekaappi-ideasta, jossa jokainen kappale mätsäisi toiseensa. En enää varsinaisesti tavoittele tällaista vaatekaappia, mutta pidän edelleen tärkeänä, että uudet vaatteet ovat helposti yhdisteltävissä nykyiseen vaatekaappiini.
Somea seuraamalla saattaa hairahtua tällaisiin uusiin ideologioihin tai trendeihin, jotka luovat jatkuvan tarpeen uudistaa vaatekaappia. Pikatrendien suhteen on hyvä pitää pää kylmänä ja pitäytyä toteuttamaan omaa visiotaan.
+ Omat värit
Kävin pari vuotta sitten värianalyysissä, jossa minun todettiin olevan true autumn eli syksyihminen. Värianalyysi oli mielenkiintoinen kokemus, joka auttoi minua kohti omaa tyyliäni.
Ehkä osasyy sille, miksi olen ollut niin hukassa pukeutumiseni kanssa on ollut se, etten ole tiennyt mitkä värit minua parhaiten pukevat. Olen verhoutunut mustaan, joka osoittautui minulle “vääräksi” väriksi ja näin jälkikäteen ajatellen myös hyvin tylsäksi väriksi.
Nykyään pyrin uusia vaatteita, etenkin yläosia, ostaessani löytämään lämpimiä, murrettuja ja maanläheisiä sävyjä. Totta puhuen sellaiseen pukeutuessani koen oloni todella kotoisaksi ja olen kovasti tykästynyt syksyn väreihin. Ruskea on uusi mustani.
Kerrottakoon kuitenkin, että koin myös pienen sisäisen ristiriidan, sillä lempivärini lila ei kuulu väripalettiini. Värinanalyysistä mukaan saamassani lehtisessä jopa korostetaan, että sopiva lilan sävy on vain ja ainoastaan tumma sinilila, mikä taas on kaukana hempeän vaaleasta lempparistani. Tuntui aivan henkilökohtaiselta piikiltä. Mutta tottakai voin silti pukeutua lilaan, jos niin haluan, mutta kun en oikeastaan enää edes halua.
+ Mukavuus ja käytännöllisyys
Mitä vanhemmaksi on tullut, sitä enemmän on alkanut vaatia vaatteilta mukavuutta. Varsinkin, kun olen herkkähipiä, en halua, että päiväni pilaa kiristävä, hiostava tai kutittava vaate. Myös erityisesti kenkien mukavuus on aivan ehdoton, jonka huomioin myös juhlakenkien valinnassa.
Vaatteen pitää istua hyvin ihan sellaisenaan, ilman, että sitä tarvitsee asettaa tietyllä tavalla ja päivän mittaan jatkuvasti korjailla. Minulla on ollut esimerkiksi sellaisia paitoja, jotka näyttivät omaan silmään paremmalta silloin, kun helmaa sulloi housuihin.
Mukavuuden ohella käytännönläheisyys on tärkeä kriteeri. Vaatteen pitää istua minun nykyiseen elämäntyyliini ja olla helposti huollettavissa. Vältän esimerkiksi käsinpestäviä vaatteita, sillä ne vaativat liikaa vaivaa.
– Heräteostot
Heräteostoja pyrin välttämään, sillä niissä menee monesti vikaan. En lähtökohtaisesti edes lähde kaupungille katselemaan mitä voisin haluta tai selaile nettikauppoja päämäärättömästi.
Pidän puhelimessani toivelistaa, minkä tyylisiä vaatteita seuraavaksi haluaisin tai tarvitsen. Jos listalle kuvailemani vaate pysyy siellä pitkään, on se todennäköisesti sellainen, jonka todella haluan. Lista auttaa minua tekemään ostoksia harkitusti. Tällä hetkellä sieltä löytyy esimerkiksi tummat farkut, pellavainen kesämekko ja ruskeat sandaalit.
Jos löydän kuvaukseen sopivan vaatteen netistä, jään yleensä vielä odottelemaan alennusmyyntiä. Kauppojen näkökulmasta en ehkä ole ihanneasiakas, mutta omat taloudelliset tavoitteeni menevät tässä edelle.
Teen vaateostoksia vain, jos olen täysin varma, että haluan tuotteen. Jos olen hairahtunut ostamaan ehkä-tuotteen, ei tällainen vaate ole koskaan päässyt suosikeiksini, vaan ostos on aina hieman jäänyt vaivaamaan.
Kerro kommenteissa montako vaatetta ostat vuodessa ja millä pelisäännöillä pelaat vaateostoksilla!
